keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kengsingtonin Puistossa


Kesäkuussa olin Lontoossa lomalla muutaman päivän ja tuli käytyä Kengsingtonin puistossa. Vaikka useammin olen Lontoossa käynyt Kengsingtonin puistossa kävin nyt ensimmäistä kertaa ja se onkin puistona inspiroinut muunmuassa sellaisia kirjallisia klassikoita kuten Maija Poppanen ja Peter Pan. 


Kengsingtonin puistosta löytyi ihanan leikkisä Peter Panin patsas.



Peter Panin "vuorelta" löytyy lukematon määrä pieniä keijukaisia, merenneitoja ja metsän eläimiä.



Patsaan päälle laskeutui hauskasti valopalloja (valopallot tunnetaan myös nimellä keijuvalot).

Peter Panin kirjoittaja J.M Barrie kertoman mukaan vei tilaamansa pronssi patsaan Lontooseen Huhtikuun 30s 1912 ja pystytti sen puistoon ilman lupaa, jotta lapset näkisivät sen aamulla ja luulisivat keijujen tuoneen sen. Barrie lahjoitti patsaan Lontoon kaupungille ja, siitä lähtien Peter Pan on asustanut Kengsingtonin puistossa. 


Puistosta löytyi myös haikaroita ja ihana vanhan ajan karuselli. 



Näistä on hyvä inspiroitua. 





sunnuntai 6. elokuuta 2017

Aurinko, Kuu ja Revontulet Saamelaisessa Mytologiassa (video)


Omat henkilökohtaiset suosikki taruni saamelaisessa mytologiassa liittyvät luonnonilmiöhin, kuten tähtiin ja revontuliin. 

lauantai 5. elokuuta 2017

Saamelaisen Mytologian Jumalattaret (video)


Katsojien pyynnöistä olen alkanut myös tekemään suomeksi videoita saamelaisesta mytologiasta (blogitekstejä myös luvassa tulevaisuudessa). 

Tässä videossa aiheena saamelaiset jumalattaret. 

perjantai 4. elokuuta 2017

Prinsessa Ruusunen Sadun Alkulähteillä (video)


Prinsessa Ruususen sadulla on aika raa´at ja myös hyvin monisäkeiset alkuperät. 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Saamelaiset - Pohjoisen Kansan Mytologia


Luin tämän Juha Pentikäisen kirjan ensimmäisen kerran toissa kesänä ja se teki syvän vaikutuksen. Sellaiset kirjat, joista oppii uusia asioita ovat kovasti mieleeni. Tämä kirja pursuaa tietoa saamelaisesta mytologiasta sekä saamelaisten suhteesta luontoon ja näkymättömään aina läsnäolevaan henkimaailmaan. 

Kirjassa käsitellään muunmuassa saamelaisten historiaa, elämänpiiriä, tapoja, uskomuksia auringosta, kuusta ja revontulista. Poronhoidon historiaa, shamanistisia uskomuksia ja noitarumpujen magiaa. Kirjassa käydään myös läpi saamelaisten perinneuskon muuttumista kristinuskon myötä. 
Kirjan lopussa käsitellään myös saamelaisten "nykytilannetta". Tämä kirja ilmestyi 1995 eli yli 20 vuotta sitten, niin nykytilanne-osio on eittämättä vanhentunut, mutta muuten kirja on erinomaista luettavaa kaikille saamelaisesta mytologiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Žemyna Maan Äiti


Balttilaisessa mytologiassa maan jumalatar on Žemyna . Hänen nimensä on johdettu proto-Baltin sanasta Žeme, joka merkitsee maata. 

 Žemyna oli balteille yksi kaikkein tärkeimmistä jumal-hahmoista. Kaiken elämän uskottiin tulleen  Žemynasta. Häntä kunnoitettiin ja palvottiin. 
 Žemynaa pidettiin luonnon ja kaiken elämän lähteenä sekä personifikaationa.  Žemyna oli metsät, vuoret, vedet, järvet ja pyhät lehdott. Hän oli maa, tuli ja vesi. Häntä pidettiin kaiken alkuna ja monet balttian maiden pakanat pitävät  Žemynaa yhä suuressa arvossa.  

Žemyna oli myös onnellisuuden, terveyden ja varallisuuden jumalatar. Ominaisuuksiltaan. Žemyna muistuttaa hieman Mielikkiä suomalaisesta mytologiasta. Žemynalla  kerrottiin olevan veli nimeltä  Žemepatis, joka oli maatilojen ja karjaonnen suojelija jumala. 



Kristinuskon levitessä Pohjoismaat ja Balttian maat olivat viimeiset maat Euroopassa minne Kristinusko saapui, joten pakanalliset tavat ja uskomukset elivät näissä maissa pidempään kuin muualla Euroopassa. Kristinuskon saapuessa Balttian maihin, lähetyssaarnaajien kerrotaan olleen hyvinkin närkästyneitä siitä, miten paljon liettualaiset ja latvialaiset rakastivat ja palvoivat maan jumalatarta. Jokainen juhla alkoi kiitosrukouksella  Žemynalle. Talon päämies eli isäntä kaatoi olutta maljaan ja piti ensimmäisenä kiitos puheen  Žemynalle ja kiitti tätä kaikesta hyvästä mitä tämä on ihmisille antanut. Sitten malja kiersi ihmiseltä ihmiselle, kunnes kaikki sanoivat kiitoksensa äiti maalle. 

 Žemynalle uhrattiin mustia sikoja. Sikaa pidetään maanjumalattaren eläimenä monissa eri maissa ja se varmasti liittyy siihen miten siat mielellään tonkivat maata. Sian lisäksi  Žemynalle uhrattiin leipää. Uhrilahjoja maanjumalattarelle annettiin Liettuassa vielä 1600-luvulla. 

Žemynaa juhlittiin, joka kevät raskaana olevana äitinä, koska keväisin maa syntyy uudelleen ja, joka syksy se kuolee. Žemynan kevätjuhla tunnettiin nimellä Užgavėnės. Tätä juhlaa juhlitaan maaliskuun alussa. Krisityt muuttivat sen nimeksi Mardi Gras. 

Žemynaa juhlittiin kuoleman vastaanottajana. Tämä ei kuitenkaan tee Žemynasta kuoleman jumalatarta, vaan hän on neutraali kuoleman suhteen. Kun kuolemme palaamme maahan eli Žemynaan, joka luo uutta elämään tuhkasta ja luista. 
Žemyna aloittaa jälleensyntymisen prosessin. 

Muinaisille liettualaisille maa oli pyhä ja he kunnoittivat maata. Maahan ei saanut sylkeä, eikä maata saanut roskata.  Heillä oli myös tapana suudella maata kahdesti päivässä. Kerran ennen töihin lähtöä ja ennen maate menoa. Myös silloin kun juhlittiin elämän suuria merkkipaaluja; nimiäisiä, häitä ja, jopa hautajaisia liettualaiset suutelivat maata kunnioittaakseen Žemynaa. 

Žemynan nimeen myös vannottiin valoja tehdessä ja oikeuden käynneissä. Ihmisillä ei kuitenkaan ollut tietynlaista mielikuvaa siitä, miltä Žemyna näytti. Yleensä häntä kuvailtiin raskaana olevana äitinä. Žemyna on maan personifikaatio ja hedelmällinen aspekti. Kun itämeren alueen mytologiaan saapui myöhemmin enemmän indo-eurooppalaisia vaikutteita Žemyna jolla siihen asti ei ollut ollut puolisoa tuli taivaan jumala Dievasin puoliso ja joskus puolison kerrotaan olevan ukkosen jumala Perkunas. Ajatusmalli äitimaasta ja isätaivaasta on löydettävissä eri muodoissa monilta eri mantereilta. Alunperin Žemynan palvonta on kuitenkin ollut yleistä ympäri Eurooppaa, jossa ns. äiti maan kultti eli vahvana jo 25 000 vuotta sitten. 

J.Balyn runo Žemynasta kiteyttää kauniisti liettualaisten ja latvialaisten luonto-suhdetta

Tulin kotiini Žemeléstä

Minä palaan Žemeléen
Žeme minun äitini
Minä tulin sinusta ja palaan sinuun
Minun Žemeni, Minun äitini
Minä tulin sinusta ja tahdon palata uudelleen
Žeme, äitini, minä tulin sinusta, sinä ruokit minua
sinä kannat minua ja otat minut takaisin, kuoleman jälkeen
hyvästi, mullanmusta Žemelé, minun kantajani
Juoksin ympärilläsi, kun olin pieni
Suutelin sinua, joka aamu ja joka ilta
Žemelé sinä, joka kasvatat kukat
Sinä, joka kasvatat ruiksen ja ohran
ja kaiken viljan
Ole aina onnellinen, jumalatar sisällämme

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Elävää Kuvaa: Prinsessa Ruusunen


Prinsessa Ruusunen on Disneyn 16 täyspitkä animaatioelokuva vuodelta 1959.


Juoni:
Kuningas Stefanus ja hänen kuningattarensa olivat vuosia toivoneet lasta. Kun toive toteutui koko kuningaskunta oli innoissaan. Prinsessalle annettiin nimeksi Aurora, joka merkitsee aamun kajoa. Juhliin kutsuttiin myös naapurimaan kuningas Hubertus ja tämän pieni poika prinss Philip. Hubertus ja Stefanus toivoivat lastensa menevän jonain päivänä naimisiin ja yhdistävän kuningaskunnat. 
Juhliin saapuivat myös prinsessan haltiatarkummit, Flora, Fauna ja Ilomieli, jotka antoivat prinsessalla lahjoja. Floran lahja oli kauneuden lahja, Faunan lahja oli laulun lahja, mutta Ilomielen lahjananto keskeytettiin, koska juhliin saapui Pahatar, joka ei ollut saanut kutsua. Pahatar loi kirouksen, jonka mukaan prinsessa 16-vuotta täytettyään pistäisi sormensa värttinän piikkiin ja kuolee. 

Kuningaspari kauhistui ja Stefanus määräsi kaikki valtakunnan rukit poltettaviksi. Haltiatarkummit suostuttelivat antamaan lapsen heille kasvatettaviksi, jotta he pystyisivät suojelemaan tätä. He antoivat lapselle nimeksi Ruusunen ja kasvattivat hänet omanaan.

Kun Ruusunen täyttää 16 hän kohtaa metsässä prinssi Philipin kumpikaan ei tiedä, että heidät on lapsena luvatut toisilleen. Nuoret rakastuvat hetkessä toisiinsa ja lupaavat tavata mökillä myöhemmin samana iltana.

Haltiatarkummit kertovat Auroralle kuka hän on. Aurora järkyttyy kuulessaan olevansa tuntemattoman kanssa kihloissa ja kertoo olevansa rakastunut maalaispoikaan. Samaan aikaan prinssi Philip kertoo isälleen olleensa rakastunut kohtaamaansa maalaistyttöön.

Pahatar saa tietää missä Aurora on ja, kun prinsessa saapuu linnaan Pahatar houkuttelee tämän kammioon, jossa hän pistää sormensa värttinään ja nukahtaa.

Haltiattaret syyttävät itseään ja nukuttavat linnanväen uneen. Pahatar on vanginnut prinssi Philipin ja kertoo tälle, että maalaistyttö onkin oikeasti hänen morsionsa. Haltiattaret pelastavat Philip tyrmästä. Pahatar luo tappuramuurin linnan ympärille ja muuttaa itsensä lohikäärmeeksi. Philip onnistuu tuhoamaan lohikäärmeen ja herättää Ruususen tosirakkauden suudelmalla. Juhlaväki herää ja elokuva päättyy valssiin ja väriä alativaihtavaan juhlamekkoon.

Kehittely:
Prinsessa Ruususen kehittely alkoi jo vuonna 1951. Vuonna 1952 elokuva äänet nauhoitettiin. Animaatiota tehtiin vuosien 1953 ja 1958 välillä. Musiikki lisättiin vuonna 1957. Prinsessa Ruusunen oli tuolloin kallein siihen mennessä tehty Disneyn animaatio. Sen teko maksoi noin 6 miljoonaa dollaria.

Disneyn Prinsessa Ruusunen perustuu pääasiassa Charles Perraultin versioon Prinsessa Ruususesta nimeltä La Belle au bois dormant eli metsän nukkuva prinsessa. 

Prinsessa Ruusunen on täyttä ilotulitusta silmille. Sitä pidetään yhtenä Disneyn kaikkien aikojen kauneimmista ja taiteellisimmista elokuvista eikä suotta. Walt Disney ei ollut itse kovin aktiivisesti mukana Prinsessa Ruususen teossa. Tuohon aikaan Walttia kiehtoi toinen tärkeä projekti nimeltä Disneyland. Tämän takia Prinsessa Ruususen kohdalle animaattoreilla oli pitkälti vapaat kädet.

Animaattori nimeltä Euvind Earl määräsi pitkälti Prinsessa Ruususen taiteellisen tyylin. Earlin kerrotaan ottaneen inspiraatiota muunmuassa persialaisista keskiaikaisista miniatyyrimaalauksista elokuvan tyyliä varten.  Prinsessa Ruusunen muutti Disneyn animaatoiden perinteisen tyylin, johon oli siihen mennessä kuulunut lähinnä söpön pyöreät hahmot. Prinsessa Ruususen tyyli on suoralinjaisempaa ja graafisempaa. Se näkyi yhä seuraavissa Disneyn animaatioissa, kuten 101 Dalmatialaista ja Miekka Kivessä.

Prinsessa Ruususta oli tekemässä 300 taiteilijaa. Yksi kuuluisimmasta oli 9 old men ryhmään kuulunut animaattori Marc Davis, joka tunnetaan erityisen hyvin kauniiden hahmojen animaattorian (Davisin kuuluisin luomus taitaa olla itse Helinä Keiju). Davis loi Auroran sekä Pahattaren hahmot. Davisin kerrotaan kuvailleen Pahatarta suureksi lepakkovamppyyriksi. 

Prinsessa Ruususen kohdalla käytettiin myös ihmismalleja, joiden ilmeitä ja eleitä animaattorit piirsivät. Ruususen malli oli tuohon aikaan 19 vuotias Mary Costa, joka toimi myös Ruususen äänenä alkuperäisessä versiossa.

En ole itse nähnyt Prinsessa Ruususta alkuperäisillä äänillä, mutta rakastan Ruususen suomalaista dubbia. Ruusunen on kestosuosikkini Mervi Hiltunen, joka on myös Bellen ja Ihmemaan Liisan ääni. Pahattaren vetää tyylillä Hannele Lauri, jonka ääni on kuin luotu kyseiselle hahmolle.

Hauskana pikkutietona haltiatarkummeista. Walt Disney alunperin ehdotti, että haltiattaret olisivat kolmoset hieman samaan tapaan, kuin Tupu, Hupu ja Lupu ja huomattavasti nuorempia, mutta onneksi veteraanianimaattorit Frank Thomas ja Ollie Johnston saivat hänet muuttamaan mielensä. 

Vuoden 1951 tarinaversiossa haltiattarilla oli myös eri nimet. Lopulta vain Ilomielen nimi pysyi samana. Floran ensimmäinen nimi oli Tranquility, joka merkitsee unien haltiaa. Faunan nimi oli Fernadell eli metsänhaltia. Ilomielen nimi Merryweather merkitsee alkaineiden haltiaa.


Euvind Earlin tyylinäyte

Prinsessa Ruususen animaatio on silmiä hivelevää. Animaatio kuvattiin kokonaan laajakangas formaattiin. Näin ollen taustoihin on saatu upotettua suuri määrä yksityiskohtia aina puiden yksittäisistä lehdistä sammaleisiin. Jo katsotte tarkasti haltiattaren mökin sisäseinien koristelussakin näkyy luonto ornamentiikka.  Valot, värit, yksityiskohdat, kivimuurien tekstuuri sekä kullan, lasin ja tulen heijastukset on kaikki tarkoin tehty.

Keijujuttuja

Minulle tuli ihan hölmö olo viimeksi katsoessani Prinsessa Ruusuja, kun tajusin, että hyvät haltiattarethan ovat keijuja. Keijuja, jotka voivat ottaa ihmisen muodon. Pahatar on tietyllä tapaa langennut keiju. Näin selitetään vuoden 2014 Pahatar elokuvassa, jossa Pahatarta esitti Angelina Jolie, mutta ajatus langenneesta keijusta on ikivanha ja se esiintyy keijujen satuperinteessä ja muissakin Prinsessa Ruususen satuversioissa. Itseasiassa se on verrattavissa kristittyjen mytologiaan, jossa Lucifer on langennut enkeli.

Kohtauksessa, jossa prinssi Philip käy taisteluun Pahattaren kanssa. Pahatar sanookin "Uskallatteko kohdata Pahattaren? Kaiken pahuuden rakastajattaren!" Pahattarestä löytyy kyllä jonkinsortin paholaisyhteys ainakin sarvista päätellen.

Hannele Laurin äänityöstä on myös itselle jäänyt mieleen: "Kuulitko lemmikkini. Kaikki nämä vuodet he ovat etsineet vauvaa. Houkat! Idiootit! Imbesillit! Mene lemmikkini mene. Etsi 16-vuotiasta tyttöä, jonka hiukset ovat auringon kultaa ja huulet ruusunpunaa. Mene! MENE!"

Kolmesta haltiattaresta llomieli on suosikkini. Flora on puuhakas täti-ihminen, Fauna on hyvää tarkoittava, mutta hieman höperö (eikä hän todella osaa leipoa).

Varmasti yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista Prinsessa Ruususessa on Floran ja Ilomielen kilvoittelu, siitä onko mekko sininen vai vaaleanpunainen. Itse olen enemmän sinisen kannalla.


Kuninkaallisia juttuja

Auroran hahmo jää kautta elokuvan hieman vaisuksi. Hahmoa ei voida kuitenkaan asiasta syyttää, koska hän on puolet elokuvasta unikirouksen alaisena.

Olen aina pitänyt prinssi Philipin hahmosta. Varsinkin, kun häntä vertaa Lumikin ja Tuhkimon prinsseihin Philip on huomattavasti aktiivisempi. Hän vitsailee mielellään hevosensa ja isänsä kanssa. "Isä olet vanhanaikainen. Elämme 1300-lukua"

Yksi parhaista kohtauksista on Hubertuksen ja Stefanuksen juomalaulu, jossa tarjoileva hovinarri piiloutuu pöydän alle juomaan salaa viiniä luutusta. 



Näiden kahden kuninkaan välillä on tarkoituksellinen kontrasti. Stefanus on pitkä ja kulmikas, kun Hubertus on lyhyt ja pyöreä.

Aikamoista on ollut kuninkaallisten naimakauppojen suunnittelu 1300-luvulla. Hääpari ei ole vielä edes kohdannut toisiaan ja Hubertus on kerennyt rakentamaan heille palatsin valmiiksi.

"40 huonetta. Tanssisali. Sellainen lepomökki"

Musiikki:
Prinsessa Ruususen musiikin pohjana toimii Tzaikovskin Baletti Prinsessa Ruusunen, jonka säveltäjä George Burns muokkasi elokuvaa varten. Kuuluisin yksittäinen kappale elokuvasta on Baletista johdettu laulu Once upon a dream suomeksi unessa kerran kohtasin. 

Vastaanotto: Prinsessa Ruusunen oli ilmestyessään tappio Disneyn studioille. Se oli pitkään aikaan myös viimeinen klassiseen satuun perustuva Disneyn elokuva. Seuraava olikin vuoden 1989 Pieni Merenneito. Myöhemmät sukupolvet ovat kuitenkin ottaneet Prinsessa Ruususen omakseen. Sitä pidetään yhtenä Disneyn animaatioiden merkkipaaluista ja yhtenä Disneyn kauneimmista ja taianomaisimmista animaatioista. Itse rakastan Prinsessa Ruususen taiteellista tyyliä, jonka jokainen kuvaruutu on kuin keskiaikainen maalaus.